Olemme tutustuneet Kemintien bulevardin kaavarunkovaihtoehtoihin. Pidämme kaavarungon lähtökohtana olevaa lisärakentamista hyvin toivottavana. Rakentaminen tälle vyöhykkeelle tukee polkupyöräilyn kehittymismahdollisuuksia kaupungissamme. Esitetty rakentamisen tehokkuus vaikuttaa sopivalta ja luonnosteltu asuinympäristö viihtyisältä. Uskomme, että alue houkuttelee erityisesti autottomia talouksia ja voisi olla näin sopiva koealue autopaikkanormeista luopumiselle ja polkupyöräpysäköintinormien kehittämiselle.
Luonnoksista päätellen liikennesuunnittelun osuus on ollut vielä aika vähäistä. Toivomme, että jatkosuunnittelussa paneudutaan huolellisesti Kemintien poikkileikkausvaihtoehtoihin, liittymä- ja suojatiejärjestelyihin, alhaisten nopeusrajoitusten huomioimiseen ja näissä tarkasteluissa myös pyöräilyn olosuhteisiin.
Kemintien bulevardi ei voi toimia erillisenä saarekkeena. Se voi elää vain Merikoskenkadulta alkavan bulevardin luontaisena jatkeena. Tarkastelu tuleekin ulottaa Merikoskenkadulle asti. Merikoskenkadulla on valmiit olosuhteet bulevardin muodostamiselle ja sen muokkaaminen kaupunkibulevardiksi hyvä aloitus Kemintien bulevardille. Valtatien ja Paulaharjuntien välisestä alueesta tulee myös tehdä bulevardimainen, ja molemmille puolille katua pyörätie ja jalkakäytävä. Välimatkan kuromista lyhyemmäksi lisärakentamisen avulla on tarpeen tutkia.
Kävelyn ja pyöräilyn erottelu
Kaikissa nyt esitetyissä Kemintien poikkileikkausvaihtoehdoissa pyöräliikenteen infraksi on tarjolla sama ratkaisu, yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Tämä on ristiriidassa hankkeen tavoitteen kanssa luoda laadukasta jalankulku- ja pyöräily-ympäristöä. Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on tiiviisti rakennetuilla alueilla huonoin ratkaisu sekä jalankululle että pyöräilylle.
Jos tarkoitus on rakentaa laadukasta jalankulkuympäristöä, on rakennettava jalkakäytäviä. Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on liikennesääntöjen suhteen pyörätie, joka on nykyisen ja todennäköisesti myös tulevan tieliikennelain mukaan polkupyöräliikenteelle tarkoitettu tie. Nykyisessä tieliikennelaissa jalankulkijan paikka on yleensä reunassa, mutta tieliikennelain esitysluonnoksen perusteella jalankulkijan paikka pyörätiellä on tarkentumassa reunaan, kun sana “yleensä” jäisi pois.
Tieliikennelaista on poistumassa käsite “kevyt liikenne”. Uudessa laissa ollaan entistä paremmin huomioimassa jalankulun ja pyöräilyn erilaiset tarpeet. Esimerkiksi tieliikennelain esitysluonnoksessa helmikuulta 2017 kirjoitetaan sivulla 193:
Tässä hallituksen esityksessä ei enää käytetä käsitettä ”kevyt liikenne”, jolla on tarkoitettu sekä jalankulkua että pyöräilyä. Jalankulku ja pyöräily ovat kaksi toisistaan selvästi eroavaa liikennemuotoa, joilla on lisäksi erilaiset lähtökohdat. Pyöräilyssä on kyse ajoneuvoliikenteestä; siksi pyöräilyä koskevat liikennesäännöt on sijoitettu ajoneuvoliikennettä koskevien liikennesääntöjen joukkoon.
Yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää bulevardilla on perusteltu sillä, että pyöräilyn pääreitit kulkevat sen sivuilla, Kaarnatiellä ja Tarmontiellä. Kuitenkin jos tarkoitus on, että bulevardilla on jalankulkijoita houkuttelevia toimintoja, on bulevardilla oltava jalkakäytävät. Jalankulkua ei tule suunnitella sen perusteella, millaista pyöräliikenteen infrastruktuuria on bulevardin ulkopuolella. Erilaiset toiminnot houkuttelevat bulevardille myös pyörällä liikkuvia, joten on todennäköistä, että pyöräilijöiden määrä alueella tulee olemaan suuri. Liikenne bulevardeilla tulee suunnitella erikseen jalankululle ja pyöräilylle.
Laadukkaassa katuinfrassa kävelijä voi jalkakäytävillä kävellä, katsella ja haaveilla ilman, että tarvitsee ottaa pyörällä liikkujia huomioon. Turvallinen jalankulkuympäristö olisi sellaista, missä myös lapset ja vanhukset voivat turvallisesti kulkea. Selän takaa vierestä ohittava pyöräliikenne heikentää turvallisuuden tunnetta eivätkä esimerkiksi vanhemmat uskalla päästää lapsia liikkumaan vapaasti. Olisi tärkeää, että kadulla on tilaa ihmisiä, ei pelkästään ajoneuvoja varten.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä sopii paikkoihin, joissa tarkoitus on päästä paikasta toiseen ja tienkäyttäjiä on suhteellisen vähän. Pyöräilyn ja jalankulun välinen suhteellinen nopeusero on kantakaupunkimaisessa ympäristössä suurempi kuin autoilun ja pyöräilyn suhteellinen nopeusero. Kehitys vie maailmalla ja Suomessakin kohti suuntaa, jossa pyöräilyä ajatellaan jalankulusta erillisenä liikennemuotona, ja pyöräliikenteen suunnittelun laatukriteerit eroavat jalankulun infrasta. Jotta pyöräilystä saadaan miellyttävää ja helppoa ja uusia ihmisiä pyöräilemään, tulee pyöräilyn olla sujuvaa.
Jalankulkuliikenteen suunnittelu pyörätielle olisi samanlainen virhe kuin mitä on tehty laajasti Oulun keskustassa. Kevyen liikenteen suunnitteluparadigma eli jalkakäytävät, jotka joko ovat pyöräteitä tai eivät, on aiheuttanut voimakkaan jalkakäytäväpyöräilykulttuurin Oulussa. Samalla ajoradalla pyöräilystä on tullut marginaali-ilmiö, vaikka useilla kaduilla, joilla vanhoissa valokuvissa vielä pyöräiltiin ajoradalla, ei ole koskaan ollut pyörätietä. Kevyen liikenteen suunnittelu, pyöräilyn yhdistäminen jalankulkuun pois muiden ajoneuvojen seasta, on tehnyt jalankulkuolosuhteista Oulun keskustassa huonot. Siirtyminen pois kevyen liikenteen periaatteesta kohentaisi myös Oulun keskustan viihtyisyyttä.
Jalkakäytävien tilanteessa myös pyöräily sujuvoituu. Pyöräilyn ei tule olla pujottelua jalankulkijoiden välissä, kuten useissa paikoissa Oulussa on. Ratkaistavaksi tulee paljonko katutilasta varataan pelkästään pyöräliikenteelle. Tiheässä korttelirakenteessa nykyaikainen ratkaisu olisi yksisuuntaiset pyörätiet. Yksisuuntaiset pyörätiet kuitenkin vaativat korkeaa risteystiheyttä, jotta puolenvaihto kadun toisella puolelle tarvittaessa onnistuu. Kaikissa esitetyissä kaavarunkovaihtoehdoissa risteystiheys näyttää jäävän alhaiseksi risteysten etäisyyden ollessa jopa satoja metrejä. Ellei risteystiheyttä eli puolenvaihtomahdollisuuksien määrää kasvateta, pyöräliikenteen tulee olla molemmin puolin bulevardia kaksisuuntaista. Yksisuuntaisten tilanteessa pyörällä liikkuva joutuisi kiertämään tai taluttamaan pyörää enimmillään satoja metrejä perille päästäkseen, mikä ei käytännössä toimisi vaan aiheuttaisi tieliikennelain vastaista liikkumista. Samasta syystä ei toimisi myöskään kaksisuuntainen pyörätie vain toisella puolella katua. Kaksisuuntaisten pyöräteiden tilantarve tulee huomioida katutilaa suunniteltaessa.
Kiertoliittymät
Kaikissa esitetyissä kaavarunkovaihtoehdoissa liikenteen periaateratkaisussa on esitetty kiertoliittymiä Kemintielle ja Kaarnatielle. Suhtaudumme kiertoliittymiin suurella varauksella. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan jättämässämme muistutuksessa pyysimme poistamaan Kaarnatiellä nykyisin olevan kiertoliittymän vaarallisena:
[OUPO, OAS-vaiheen muistutus] Kiertoliittymän rakentaminen Rajakaltionkadulle on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi. Se vähentää pyöräilyn turvallisuutta ja sujuvuutta merkittävästi, koska pyörätie on tarpeettomasti mutkalla ja yhteentörmäyksen mahdollisuudet autoilijoiden kanssa ovat merkittävät. Kiertoliittymät soveltuvat maantiemäiseen ympäristöön, joten ehdotamme että Rajakaltionkadun kiertoliittymästä luovutaan. Kiertoliittymän poiston seurauksena katutilaa saataisiin lisäksi tehokkaampaan käyttöön.
Nykyiset Oulun keskustan lähellä sijaitsevat kiertoliittymät, kuten Kaarnatien nykyinen ja esimerkiksi Joutsentien kiertoliittymä, ovat geometrialtaan paremmin maanteille sopivia. Kiertoliittymien tarkoituksena on ollut kasvattaa autoliikenteen nopeutta, jolloin jalankulku- ja pyöräliikenteen turvallisuus ovat heikentyneet. Kaarnatien nykyistä kiertoliittymää pitäisi vähintään pienentää ja sen kaarteita tiukentaa.
Bulevardille suunniteltavat kiertoliittymät ovatkin sitä vaarallisempia jalankulku- ja pyöräliikenteelle mitä enemmän niille varataan tilaa. Suureen tilaan rakennettu kiertoliittymä kasvattaa autoliikenteen nopeutta, vaikka liikennesääntöjen mukaan kiertoliittymästä poistuva ajoneuvo on kääntyvä eli kuljettaja on velvollinen väistämään risteävää pyöräliikennettä. Tällaisissa risteysratkaisuissa jalankulkijat ja pyörällä liikkuvat toimivat liikenteen rauhoittajina. Liikennettä tulisi rauhoittaa rakenteellisesti, muun muassa riittävän lyhyin kaarresätein, ei käyttämällä liikenteen heikkoja osapuolia hidasteina.
Kaavarunkovaihtoehdot
Vaihtoehto 2 Kurvi mahdollistaa esillä olevista vaihtoehdoista mielestämme parhaalla mahdollisella tavalla korkealaatuisen kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen perustuvan urbaanin ympäristön kehittämisen. Se kuitenkin lisäisi Kaarnatielle yhden kiertoliittymän olemassa olevan lisäksi, mitä emme toivo. Rajakaltionkadun ja Kaarnatien risteyksen nykyinen kiertoliittymä on merkittävästi heikentänyt jalankulun ja pyöräilyn turvallisuutta Kaarnatiellä ja lisännyt virheellisesti autoliikenteen nopeutta. Kiertoliittymä on käytännössä työntänyt pyörätien hyvin lähelle Rajakaltionkadun kerrostaloja, minkä vuoksi näkemäalueet ovat vaarallisen pienet. Pyöräilyä ei ajoneuvoliikenteenä saisi linjata aivan rakennusten vierustalle, aivan kuten ei autoiluakaan, joten Kaarnatien nykyisen kiertoliittymän poistaminen tai merkittävä pienentäminen lisäisi turvallisuutta ja mahdollistaisi myös tehokkaamman maankäytön. Uusi kiertoliittymä Kaarnatiellä todennäköisesti samalla tavalla heikentäisi pyöräliikenteen olosuhteita.
Pyöräpysäköinti
Jokaisessa esitetyssä kaavarunkovaihtoehdossa liikenteen periaatteissa pyöräpysäköinti on ratkaistu keskitetysti kolmeen pisteeseen joukkoliikennepysäkkien yhteyteen. Pyöräparkkien välinen etäisyys olisi jopa noin 500 metriä.
Bulevardille toivotaan palveluita ja toimintoja. Ne aiheuttavat pyöräliikennettä, joka vaatii pyöräparkkeja. Pyöräpysäköinnin tulee olla hajautettua siten, että pyöräpysäköinnistä ei tarvitse kävellä määränpäähän satoja metrejä. Keskitetyn pysäköinnin riskinä on, että pyöräpysäköinnistä tulee villiä, koska pyörällä ajetaan mieluusti lähes perille saakka. Joukkoliikennepysäkkien pyöräparkit eivät toki estä hajautetun pyöräpysäköinnin lisäämistä kadulle. Pyydämmekin varmistamaan, että pyöräpysäköinti huomioidaan kadun poikkileikkauksen mitoituksessa.