Ajankohtaista

Lintulan kaupunginosan katujen peruskorjauksen suunnittelu on käynnistynyt kesällä 2018. Alueen katuinfrastruktuuri on vuonna 1963 voimaan astuneen asemakaavansa ikäistä. 1960-luvulla jalankulun, pyöräliikenteen ja autoilun voimasuhteet olivat merkittävästi erilaiset kuin nykyään. Kenties ajatuksena on tuolloin ollut, että liikenteen tulevaisuus tulee nojaamaan vahvasti yksityisautoiluun, joten ajokaistat on rakennettu leveiksi ja liittymät maantiemäisen laajoiksi.

Sekaliikenneajoratojen kuten nyt käsillä olevien suunnittelu tulisi tehdä heikoimpien tienkäyttäjien ehdoilla eli tässä tapauksessa pyöräliikenteen.

Esitämme katusuunnittelussa huomioon otettavaksi neljä kohtaa parantamaan jalankulku- ja pyöräliikenteen olosuhteita ilman, että merkittävästi haitataan autoliikennettä.

Kaislatie–Lintulammentie- ja Kaislatie–Kihokkitie-liittymät

Alueella on kaksi katujen liittymää (kuva 1): Lintulammentieltä Kaislatielle tuleva ja Kaislatien ja Kihokkitien välinen liittymä. Molemmat ovat liikennetarpeeseen nähden ylisuuria ja mahdollistavat vaarallisen suuret autoliikenteen nopeudet. Koska alueella ei ole pyöräteitä, risteyssuunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota liikenteen heikompiin osapuoliin.

Esitämme, että risteyksiä kutistetaan siten, että risteysalueelta poistetaan viherkaistaleet, kaarresäteet pienennetään ja ajokaistoja kavennetaan.

Lintulammentiellä on pyöräilyn pääreitti, joka tullaan todennäköisesti muuttamaan pyöräbaanatasoiseksi. Nykyinen risteysratkaisu on kääntänyt pyörätien pääreitille kuulumattomalle mutkalle. Koska kyseessä on pääreitti, risteyksessä tulee nostaa Lintulammentien suuntaisen pyöräliikenne prioriteetissa korkealle.

Kuva 1: Lintulan ylisuuret katuliittymät. Lähde: google

Ajokaistojen leveys

Nykyiset ajokaistat ovat tarpeettoman leveät, kun ottaa huomioon, että alue on autoliikenteelle pussinperä ja kyseessä ovat tonttikadut. Ajokaistan leveys määrittää autoliikenteen ajonopeuksia. Kun kyseessä on sekaliikennekatu, kaistojen leveyksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Esitämme, että ajoratoja kavennetaan merkittävästi. Kadunvarsipysäköinti olisi hyvä rakentaa merkittyihin esimerkiksi noppakivettyihin ruutuihin, jotta katutilan leveys ei vaihtele sen mukaan, onko kadun varressa pysäköintiä vai ei.

Pyöräliikenteen ohjaus

Alueen kadut ovat sekaliikennekatuja, mutta pyöräliikenteen ohjaus pyöräteiden ja sekaliikenneväylien välillä puuttuu. Ilman ohjausta pyöräilijät eivät huomaa pyörätien päättyvän.

Esitämme, että pyöräteiden ja sekaliikenneväylien risteyksiin rakennetaan pyöräliikenteelle ohjaus pyörätieltä ajoradalle. Käytännössä tämä tarkoittaisi merkittyjä luiskia pyörätieltä alas ajoradalle. Erityistä huomiota vaatii kuitenkin Lintulammentien ja Kaislatien risteys, jossa pyörätie päättyy nykytilanteessa risteysalueella. Ohjeen (Liikennevirasto, Jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnittelu, “Risteämissuunnittelun lähtökohtia”, s. 82) mukaan pyöräliikenteen väylätyyppi ei saisi vaihtua risteysalueella, joten pyörätien luiska ajoradalle olisi rakennettava risteysalueen ulkopuolelle alueen sisäpuolelle.

Nopeusrajoitus

Esitämme, että Lintulaan asetetaan nopeusrajoitukseksi 30 kilometriä tunnissa, mikä alentaisi melua ja lisäisi sekä pyöräliikenteen että jalankulun turvallisuutta. Autoliikenteelle alhainen rajoitus ei aiheuta varsinkaan asuinalueella lainkaan viivästystä.

Vaikutukset

Esittämillämme muutoksilla Lintulan nykyiseen katuinfrastuktuuriin parannettaisiin etenkin jalankulun ja pyöräilyn olosuhteita. Henkilöautoilla pääsisi edelleen liikkumaan Lintulassa kuten nykyäänkin mutta hitaammilla nopeuksilla, mikä on muun muassa Oulun kaupungin liikenneturvallisuussuunnitelman mukaista.

Kun pyöräliikenteen paikka ajoradalla merkitään nykyistä selvemmin luiskoin ja muin keinoin, jalkakäytävien jalankulkuolosuhteet paranevat merkittävästi. Pyöräliikenne puolestaan on sujuvampaa ajoradalla jalkakäytäväpyöräilyyn nähden.

Tiedote, 2.7.2018, vapaa julkaistavaksi.

Oulun polkupyöräilijät ry on valinnut Oulun seudun vuoden 2017 pyöräilyteoksi Oulun pääkirjaston uudet pyörätelineet. Yhdistys kiittelee pääkirjaston pyöräpysäköintiratkaisua runkolukituksen mahdollistamisesta, sillä lukitseminen rungosta on paras tapa estää pyörävarkaudet. Samalla pääkirjastolla on säilytetty osa vanhoista rengastelineistä asiakkaille, jotka sellaisia haluavat vielä käyttää.

“Nämähän on hyviä, lisää tämmöisiä!”, kuultiin pyöräpysäköintialueella tuoreeltaan sanottavan telineiden asennuksen jälkeen elokuussa 2017.

Pyörätelineen laadulla on väliä. Runkolukituksen mahdollistavan pyörätelineen voi toteuttaa monella tapaa, mutta useimmiten yksinkertainen putkikaariteline on monimutkaisempaa ja samalla kalliimpaa vaihtoehtoa toimivampi ratkaisu. “Laskelmiemme mukaan kymmenen kertaa useampi pyörällä liikkuva lukitsee pyöränsä rungosta pääkirjastolla kuin kävelykadulla, jossa runkolukittavat telineet ovat eri mallia”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Pasi Haapakorva.

Kirjastopalvelujohtaja Jouni Pääkkölä kertoo asiakkaiden kiitelleen sekä uusista telineistä että muutamien vanhojen telineiden säilyttämisestä. “Jonkin verran pyöriä katoaa edelleen pääkirjaston edestä, mutta siinä on kyllä syynä se, että asiakkaat eivät lukitse tarkoituksenmukaisesti pyöriään”, Pääkkölä toteaa.

Lisätietoja:

Pasi Haapakorva, hallituksen puheenjohtaja, Oulun polkupyöräilijät ry:
pasi.haapakorva@oupo.fi, 041 435 6184

Jouni Pääkkölä, kirjastopalvelujohtaja, Sivistys- ja kulttuuripalvelut:
jouni.paakkola@ouka.fi, puh. 050 361 8109

Valokuva: https://drive.google.com/open?id=1J61qqTGoBobhh_V8BATptvqGqOw5ynrp